maanantai 11. elokuuta 2014

Vintiltä kuuluu mutinaa ja kolinaa...

Tänään aamulla Urho-Kalevi kipusi narisevia rappuja pitkin vintille. Tänään on kuulemma hyvä päivä pelata pihapelejä. Vintin nurkissa kolisee ja rapisee hetken, kun herra koittaa löytää pelivehkeitä. "Mihinkäs minä olen ne laittanut?" tuumaa Urho-Kalevi.

Kohta vintiltä tulee alas hymyilevä mies kahden sulkapallomailan ja parin sulkapallon kanssa. Muistinpas oikein, että siellävintillähän nämä odottavat. Vaan pelikaveria näyttää Urkki olevan vailla, vai onkohan sittenkään?

tiistai 5. elokuuta 2014

Savun hajua ja paloautoja

Maanantai-iltana Urho-Kalevi oli jo sammuttelemassa torpan valoja ja käymässä nukkumaan, kun kadulle alkoi valua väkeä kuin markkinoille konsanaan. Mitäs erikoista täälllä nyt keskellä yötä tapahtuu, tuumi Urho-Kalevi. Urho-Kalevi asteli verannan raput alas ja voi mahdotonta mitkä lieskat löivät lähimetsän rajassa puiden latvuksiin. Metsässä palaa! Äkkiä ovet ja ikkunat kiinni. Tiellä kaikuivat jo paloautojen sireenit. Onneksi joku oli jo ennättänyt hälyyttää palokunnan apuun.


Urkki vetäisi aamutossut jalkaan ja lähti polkua pitkin katsomaan, että onko tuli hallinnassa ja pitääkö lähteä evakkoon torpasta. Palokunta oli jo paikalla oikein isolla kalustolla ja suurimmat lieskat saatu taltutettua Urkin ennättäessä paikalle. Ei hätää siis. Ilma oli harmaana paksusta kitkerän hajuisesta savusta. Urho-Kalevi lähti seuraamaan tilannetta olohuoneen ikkunasta. Tulipalo oli palomiesten hallinnassa, joten Urkki meni levollisena nukkumaan.

Aamulla Urho-Kalevi pisti tyylilleen uskollisena hatun päähänsä ja lähti koiran kanssa aamulenkille. Ilma oli mitä mainioin. Hellettä oli piisannut jo 31 päivää ja tänäänkin Urkin lämpömittari hätyytteli 33 astetta. Ystävykset päättivät lähteä tutkimaan palopaikkaa.

Kyllä on rapsakan kuivaa tämä maasto.
Urho-Kalevi saapui palopaikalle, jossa oli edelleen kitkerä palaneen haju.

Mihin se koiruus nyt meni, tuumaa Urkki palopaikalla.

Urkki ja uskollinen ystävä palopaikan vieressä.

Aukealla joku jättiläinen kaappasi Urkin käteensä. Mihin se koiran ulkoilutuslenkki nyt tippui, ihmetteli jättiläinen. Nyt Urkki päätti jähmettyä ja olla ihan viileän rauhallisena. Kyllä tämä tästä, kunhan pysyn aloillani.

Huh, nyt äkkiä takaisin kotiin koiruus!




perjantai 1. elokuuta 2014

Urho-Kalevi, otas nuo sangot kantoon ja lähdetään poimimaan marjoja!


Niin on kova kiire, ettei meinaa kuvaa ehtiä ottaa.
Urho-Kalevi soitteli aamulla naapurin rouvalle ja kysyi josko sopisi tulla hakemaan ämpärillinen punaherukoita mehustustarkoitukseen ja sopihan se. Naapurin rouvan ystävällisellä avustuksella sanko saatiin täyteen ennätysvauhtia. Ja paluumatkalla herra päätti noukkia vielä ämpärillisen mustikoita hillottavaksi.

 
 
 
Kauheella tohinalla se toi ne sangot kotiin.

Älähän Urkki kaadu siihen jättiläismarjaan niiden sankojen kanssa.
Älä kaada niitä marjoja Urkki!!
Ja millaiseen ihme rautasankoon meinaat sen mehun valuttaa?
 
 
Lämmintä elokuuta kaikille! (Mehumaija on Salosen Mirkan tekemä.)